Outten minuttii tartuttanna

[Martti K.]

Niin siinä sitten kävi, että sivuvaunupyöräinnostus tarttui minuunkin. Hienoja vehkeitähän nuo ovat. On tässä jo toista vuotta miettinyt, että jossain vaiheessa kai se on isompi vanha pyörä alle hommattava, mutta nyt vasta tämän kesän aikaan olen iskenyt silmäni näihin itävehkeisiin.

Kaksipyöräiset moottorivehkeet ei juur' ole kiinnostanut ennen kuin pari vuotta sitten, ja iältänihän olen siis vireä vaille 30-vuotias nuorukainen. Silloin tulikin sitten ostettua 1960-luvun puolivälin Jupiter Sport -mopedi, ja onpahan sillä nyt sitten tullut puolentoista vuoden aikana suurin piirtein 7000km ajeltuakin. Mopolla kyllä mielellään ajelee pitemmätkin reissut. Perille pääsee kun varaa reilummin aikaa, mutta ongelmaksi on muodostunut hankaluus matkatavaroiden kanssa ja muun liikenteen jaloissa oleminen. Ikävä ajella pidempiä matkoja vähänkään isommilla teillä. Esimerkiksi Jyväskylä-Koria väliä nelostietä pitkin muutama viikko sitten ajellessa joutui useaan otteeseen pysähtelemään pientareella kun sattui kaksi rekkaa samaan aikaan kohdalle. Laittaminen ja säätäminen on ihan mieluista hommaa sekin, vaikkei paljoa kokemusta moottorien muailmasta olekaan päässyt kertymään. Sain kuitenkin laakeriremontin Jupiteriin ihan kunnialla hoidettua, ja muutenkin tuon kanssa on saanut painia jonkin verran. Leppoisa matkavauhti ja ongelmanratkaisu eivät siis missään nimessä kauhistuta. Ja sen olen huomannut, että Ural/Dnepr -kuskit vastaavat lähes poikkeuksetta veteraanimopoilijan kädenheilautukseen ja se ilahduttaa kovasti. Yllättävän moni reissussa vastaan tuleva motoristi ei sitä tee.

Sehän tässä vaan kismittää, että opintoja on vielä puolisen vuotta jäljellä ja ennen niiden päättämistä ja työhommiin siirtymistä on ihan turha edes ajatella tuon kokoisia rahanmenoja. Ja kun ei sitä korttiakaan vielä ole, eli eiköhän tässä vielä joku tovi mene ennen kuin tuollaiseen käsiksi pääsee, mutta voipihan tuo hyvinkin olla mahdollista, että kevään kohdilla näitä voisi jo tositarkoituksella alkaa katselemaan.

[K-rotta]

Myös minuun on tarttunut kyseinen tauti täältä foorumilta .Hommasin sivuvaunupyörän vuosi sitten ja paluuta ei ole.Voiko mukavampaa olla kun hienolla kelillä ajaa pitkin sorateitä ja ehtii katsella maisemia ja haistella luonnon tuoksuja.Helppoja laitteita korjata ja kunnostaa.Ja sivuvaunussa kulkee lentokamat (Varjoliidin valjaineen) niin voi sopivan paikan tullen irroittaa jalat maasta

[Uskila]

Terve

Tervetuloa joukkoon mukaan, juu seitsämäs kesä meneillään kohta 60.000 km ajettu Uralilla...



Ps näin se menee ja kivat kaverit

[Martti K.]

Semmoista on tässä tullut mietittyä, että mitenkä noiden luotettavuusasioiden kanssa? Paljon on tullut luettua asiasta keskusteluja, mutta vähän ristiriitaiselta vaikuttaa. Toisaalta sanotaan, että kestää ongelmitta kun pitää vauhdin 70-80 kieppeillä ja suorittaa huollot ajallaan, toisaalta taas vitsaillaan tienvarsiremonteista solkenaan. Jossain keskustelussa mainittiin Uralin olevan niille, jotka tahtovat ajaa, Dneprin niille, joiden tyylin lähtökohta ovat mustat kynnenaluset. Ja loppujen lopuksi kaikki tämä kumotaan sanomalla, että yksilöstä on kiinni. Mitenkä mahtaa olla todellisuus tämän asian kanssa? Laittamisesta kyllä tykkään, mutta pyörä olisi tulossa osin ihan arkiseen käyttöönkin. Ei siis pelkästään harrastekulkuneuvoksi. Vehkeen tulisi siis olla jokseenkin luotettava. Pieni tienvarsiremontti silloin tällöin ei haittaa, on tuota mopollakin saanut harrastaa ja sillä olen kuitenkin enemmän hyöty- kuin huviajoneuvona ajellut. Paitsi että sehän näissä onkin parasta, että hyöty ja huvi yhtyvät, mitäpä niitä liiaksi elämässään toisistaan erottamaan.

[timo999]

Semmoista on tässä tullut mietittyä, että mitenkä noiden luotettavuusasioiden kanssa?

Uralismi on tauti, josta ei näköjään koskaan toivu! Minulla on jo 29. vuosi menossa samalla pyörällä.

Mutta siis se luotettavuus... olisi aika naiivia väittää, että pyörä on luotettava, mutta kyllä sen kanssa pystyy elämään ja tarvittaessa ajamaan päivittäin vaikka työmatkat yms.
Alla muutama ajatus/ mietelmä yhteiseloa varten:
- Käytä paksuja koneöljyjä; Sae40 tai Sae50 yksiasteisia tai 20W-50 moniaste (itse vaihdan ~2000km välein)
- Kierrokset hajottavat koneen, eli se ~70km/h taitaa olla max. matkavauhti vaunuperällä. Jos haluaa ajaa lujempaa täytyy vaihtaa perän välityksiä.
- Kuuntele mitä se pyörä sinulle "juttelee"! Urali hajoaa hyvin harvoin kertalaakista, eli kyllä se hajoava kohta on antanut jotain ääntä ennen hajoamista. Korjaa ajoissa, ettet jää tien päälle.
- Itsellä täytyy olla perustietämys nelitahtikoneen toiminnasta ja perusosaaminen pyörän huoltamiseen ja korjaamiseen, niin ja paikka ja työkalut remppojen tekemiseen.
- Suurin ongelma mielestäni tällä hetkellä on varaosien luvattoman huono laatu! On se sitten "kiinalainen" tai venäläinen palikka. Viime vuosina olen pyrkinyt käyttämään länsi-osia ja/tai tehnyt tai teettänyt osia (esim. minulla on venttiilien ohjurit laakeripronssista)
- Varaudu siihen, että pyörän kanssa tuhraantuu paljon aikaa! Joskus oikein hävettää, että käytän paljon enemmän aikaa 2000 euron pyörän rassaamiseen kuin 250 000 euron talomme huoltamiseen...

[Moperisti]

Niin siinä sitten kävi, että sivuvaunupyöräinnostus tarttui minuunkin. Hienoja vehkeitähän nuo ovat. On tässä jo toista vuotta miettinyt, että jossain vaiheessa kai se on isompi vanha pyörä alle hommattava, mutta nyt vasta tämän kesän aikaan olen iskenyt silmäni näihin itävehkeisiin.

Kaksipyöräiset moottorivehkeet ei juur' ole kiinnostanut ennen kuin pari vuotta sitten, ja iältänihän olen siis vireä vaille 30-vuotias nuorukainen. Silloin tulikin sitten ostettua 1960-luvun puolivälin Jupiter Sport -mopedi, ja onpahan sillä nyt sitten tullut puolentoista vuoden aikana suurin piirtein 7000km ajeltuakin. Mopolla kyllä mielellään ajelee pitemmätkin reissut. Perille pääsee kun varaa reilummin aikaa, mutta ongelmaksi on muodostunut hankaluus matkatavaroiden kanssa ja muun liikenteen jaloissa oleminen. Ikävä ajella pidempiä matkoja vähänkään isommilla teillä. Esimerkiksi Jyväskylä-Koria väliä nelostietä pitkin muutama viikko sitten ajellessa joutui useaan otteeseen pysähtelemään pientareella kun sattui kaksi rekkaa samaan aikaan kohdalle.

Sulla on sitten aikalailla samanlainen tausta kuin itselläni. Tosin ikää on täällä vähän enemmän ja mopoilla tuli ajeltua ihan tyytyväisenä lähemmäs 10 vuotta ennenkuin haksahdin tohon itäiseen akantappajaan... Syynä lähinnä matkustajan ilmaantuminen kuvioihin. Noita 50-kuutioisia löytyy edelleen pihalta muutama kpl, kaikista ei henno luopuakaan, vaikka pisin ajopätkä taitaa nykyisin olla tuo Turku-Tammisaari-väli.

Mulle kanssa kaikki ihmettelivät, että miten sää jaksat ajaa noin pitkiä matkoja mopolla (tyypillinen kesäreissu oli jotain 1000-1500 km reilussa viikossa, tämäkin lasten leikkiä verrattuna esim. Heikkisen Kaleviin, joka ajoi Kapellskäristä Haaparantaan yhtäsoittoa), mutta meneehän se siinä kun aamulla alkaa ja illalla lopettaa eikä jää liikaa suustaan kiinni. Mopolla ajamisessa on ihan oma romantiikkansa, siinä tulee maisemat katseltua tarkkaan eikä helposti tule ajettua minkään potentiaalisesti mielenkiintoisen kohteen ohi Että siihen verrattunahan tää Uralismi tuntuu aivan hurjalta touhulta, kun matkavauhtina voi pitää seitsemää, jopa kahdeksaa kymppiä ilman että ylämäissä tarvii hypätä työntämään (riippuu tietenkin yksilöstä tämäkin )

Matkatavaroitten kanssa mulla ei ole ollut ikinä mitään varsinaista ongelmaa. Pitää olla vaan taloudellinen mukaan otettavan kaman suhteen ja miettiä hyvä tapa miten roina kiinnitetään mopoon, joskus melko mielikuvituksellisiinkin paikkoihin, sellaisessa järjestyksessä että homma toimii esim sateen sattuessa.

Tohon isojen teitten ongelmaan ei ole oikein muuta ratkaisua kuin välttää niitä viimeiseen asti. Eli hyvät tarkat kartat mukaan ja hieman reittisuunnittelua ennen lähtöä. Itse oikein etsin kaikenmaailman kärrypolkuja ja muita epävirallisia reittejä mistä pääsis oikomaan kun se mopolla näppärämmin onnistuukin, pidin sitä vähän ton mopohomman suolana. Jos on valmis pidentämään matka-aikaa hieman (ja mopollahan se ei oikein samassa konkurssissa enää tunnukaan) niin eipä noille valtaväylille juuri tarvitse mennäkään. Paskamaisinta ajettavaa oli ehkä toi ruotsalainen eurooppatie Sundsvallin jälkeen Uumajaan; piennar suunnilleen yhtä leveä kuin sitä erottava valkoinen viiva, joka puolestaan oli varustettu tärinäraidalla niin ettei senkään päällä voinut ajaa, eikä korvaa riipien ohittava täysperävaunuyhdistelmä edes pystynyt antamaan tilaa vaikka olisi halunnut, johtuen siitä kirotusta tolppa-aidasta keskellä... Eikä tietenkään minkäänlaista rinnakkaisreittiä tarjolla (jos ei valtavien Z-kirjainten piirtelyä satoja kilometrejä sisämaassa lasketa). Muutenkin hyvin tylsä pätkä tuo, näin jälkiviisaana olisi kannattanut ennemmin vetää jonkinlainen lenkki etelä-Ruotsissa, mutta kartasta katsoen tuntui luontevalta palata RG-1:llä Suomen puolelle.

Mopoaikoja on kiva muistella, mutta näistä itäpyöristä en sitten juuri mitään osaa sanoakaan, kun kokemusta on niin vähän ja vain yhdestä vehkeestä (MT-11). Mutta kyllä mä ton kanssa oon pärjänny suhteellisen hyvin ajettuihin kilometreihin nähden ja käytän sitä ihan arkiajokkinakin, tosin vain lyhyillä matkoilla. Kun maahan tuotujen laitteiden tausta ja rakentelu/kunnostusaste on niin kirjava niin taitaa toi yksilökohtaisuus tosiaan korostua. Jos on paljon mopoja rassannut niin siinä on jo aika hyvä pohja, sormi ei ainakaan saa mennä suuhun jokaisesta pienestä häirästä.

[Nikuzai]

Tohon isojen teitten ongelmaan ei ole oikein muuta ratkaisua kuin välttää niitä viimeiseen asti. Eli hyvät tarkat kartat mukaan ja hieman reittisuunnittelua ennen lähtöä. Itse oikein etsin kaikenmaailman kärrypolkuja ja muita epävirallisia reittejä mistä pääsis oikomaan kun se mopolla näppärämmin onnistuukin, pidin sitä vähän ton mopohomman suolana. Jos on valmis pidentämään matka-aikaa hieman (ja mopollahan se ei oikein samassa konkurssissa enää tunnukaan) niin eipä noille valtaväylille juuri tarvitse mennäkään.

Ole sitä mieltä, että saksassa ollaan teiden rakentelussa parhaimmillaan, isoja teitä on paljon, mutta ne taitaa olla suurin osa pienten alkuperäis teiden vieressä ja parin kilsan päässä.
Saksassa tietääkseni voi ajella pienempiä teitä koko matkan kylästä toiseen minkä voi ajaa myös motaria, kun ohitustiet on tehty vanhojen teiden viereen eikä päälle niinkuin suomessa.

[Martti K.]

Semmoista tässä olen miettinyt lukiessani näitä juttuja, että mitkä noissa vehkeissä yleensä ovat akilleen kantapäänä? Tosiaan tuo ajan tuhraaminen ja käsien likaaminen ei sillä tavalla haittaa, mutta tuo luotettavuus vähän mietityttää. Kotosalla kyllä voin mielelläni aukoa konetta enemmänkin ja tehdä isompaakin remonttia. Nämä tien päällä tapahtuvat jutut ovatkin se joka nyt mietityttää.

Voiko näistä vehkeistä mitenkään yleistää, että minkä sortin vaikeuksia matkanteko näin niinkuin normaalisti sisältää? Tien varressa on moponkin kanssa joutunut kaikenlaista tekemään, mutta perille olen aina päässyt. Kaasarin putsailut ja säädöt sekä katkojan kärkien roplaamiset ja muu semmoinen pieni nyt menee ihan jo oletuksena matkantekoon kuuluvaksi, mutta että vakavammat ongelmat pelottavat. Koneen ylläpito liikkeen jatkuvuuden takaamiseksi on ok, mutta perille on mukava päästä, vaikka sitten siipirikkona linkuttaen.

Se on varsinkin tuo tämän huushollin naisedustaja vähän sellainen, ettei arvosta huonosti toimivia koneita. Itseäni se tien päälle jääminenkään ei nyt niin kauheasti kauhistuta tai harmita, mutta pelkään pahoin, että jos kerran matka keskeytyy lopullisesti niin tuosta paremmasta puoliskosta ei taida enää matkakumppania toiste saada. Ainakaan ennen kuin vihan tunteet pyörää kohtaan jäähtyvät. Saako näistä miten paljon luotettavampia perille pääsyn suhteen länsilaakereilla, vara-akulla tai -laturilla ja vastaavilla konsteilla?

[timo999]

Semmoista tässä olen miettinyt lukiessani näitä juttuja, että mitkä noissa vehkeissä yleensä ovat akilleen kantapäänä?
Saako näistä miten paljon luotettavampia perille pääsyn suhteen länsilaakereilla, vara-akulla tai -laturilla ja vastaavilla konsteilla?

Aika hankala kysymys... jotenkin tuntuu/ vaikuttaa siltä, että jokainen pyörä on yksilö, joko hyvä- tai pahaluontoinen
Joillakuilla on sellaiset pyörät, että ne aina hajoavat tien päällä ja osa taas ei. Minun pyörä jättänyt yhden kerran tien päälle vuonna 1983 (en minä kyllä silloin pojan kloppina tiennyt miten sillä olisi pitänyt ajaa).
Rengasrikkoja, tulppien vaihtoja, venojen- ja sytkänsäätöjä en tosin koe hajoamisiksi.
Rengasrikkojakaan ei ole ollut aikoihin kun opin käyttämään paksuja motocross sisäkumeja ja vauvantalkkia ulkorenkaan ja sisäkumin välissä...
6v laturi kestää kun ajelet parkeilla aina kun uskallat ja käytät mahdollisimman pientä akkua (~5Ah). Niin ja ota se peltisuoja pois sieltä kollektoripäästä (laturi saa ilmaa, eikä kuumene).
Aja pitkät matkat aikaisin aamulla tai myöhään illalla, niin ei kone kuumene. Hellepäivinä melkein parempi jättää ajelematta...
Länsilaakereita voit tietty vaihdella sitä mukaa kun remppaat pyörää. (SKF ei muuten ole enää mikään laadun tae laakereissa )

[Martti K.]

No, se ei auta kuin ostaa pyörä sitten kun on sen aika ja toivoa että sattuu hyväluontoinen humma alle. Reissulle sitten hyvä satsi kaikenlaista työkalua ja varaosaa mukaan. Sittenpähän sitä näkee mitä tapahtuu ja toimii sen mukaan.

[tuplavee]

ööö.. Johtuuko miun laturiongelmat 14Ah 6V akusta?

[timo999]

ööö.. Johtuuko miun laturiongelmat 14Ah 6V akusta?

Mitä ongelmaa sinulla sitten on?

[tuplavee]

Noo ei tällä hetkellä oikeastaan mitään, epämääräisiä oireita vain ollut pitkin kesää. Lähinnä sille n. 3v latailuille juhannuksen tienoilla koittanut ymmärtää syytä kun yhtäkkiä rupeskin pukkaamaan taas ihan normaalisti 7v

[Nikuzai]

Länsilaakereita voit tietty vaihdella sitä mukaa kun remppaat pyörää. (SKF ei muuten ole enää mikään laadun tae laakereissa )

Itelle laitoin autoon laakerit missä ei ollut mitään tekstejä ja jo kiristäessä olivat sellaiset vähän "paskan" tuntoiset kun kiristyi ja kiristyi, mutta väljää oli silti noh ujeltamaan toinen rupesi 2000km kohdalla ja toinen vähän myöhemmin.
Noh käytin rummut irti ja yllätys oli suuri kun sisempi kooli oli hajalla ja se rengas mikä pitää neulat paikallaan oli pieninä hituina hajonneiden neulojen seassa

Noh nytten olevat laakerit on ainakin vielä kestänyt ja kiristäessäkin olivat huomattavasti paremmat ainoa, että niissä oli laser leimattuna made in germany.
Eli jos laakerissa lukee valmistusmaa ne ilmeisesti ei ole make in kina

[Uskila]

Terve

Näissä laakereissa lukee RUSSIA

[Martti K.]

Kyllä se on nyt vähän vuodatettava tätä sielun kipua, vaikka turhaa valittelua pyrinkin yleensä välttämään.

Se tässä sielua tuskastuttaa, että joutuu moottoripyöräkortin hommaamaan ennen kuin on lain mukaan kykeneväinen sivuvaunupyörää ajamaan. Ne ei ole nuo kortit ihan halapaa lystiä, Jyväskylässä joutuu 800 euron pintaan maksamaan moottoripyöräkortista jos on henkilöautokortti jo valmiiksi.

Ei siinä muuten, mutta tuntuu hölmöltä maksaa tuommoinen summa ja sen jälkeen joutua opettelemaan pois niistä ajotekniikoista joita on juuri oppinut. Täältä kun on tullut lueskeltua, että sivuvaunun kanssa ajaminen on aivan toinen juttu kuin kaksipyöräisen ohjastus. Varmasti ajokoulussa moottoripyöräilyn suhteen hyviä oppeja saa, mutta luulen, etteivät ne ole sivuvaunupyörän suhteen tuon euromäärän arvoisia. Uralit, Koot ja Dneprit eivät ole mitään hurjia tehomyllyjä ja ajotekniikaltaan kuitenkin aikalailla erilaisia vehkeitä. Saman kurssin jälkeen eräs saattaa hypätä päälle tuhatkuutioisen muovipyörän puikkoihin, kun taas toinen lähteä valtatietä vältellen 70km/h kyytiä matkaamaan. Jos kerran on tuollaiset rahat pulitettava niin mielellään sille ottaisi vastineeksi opetusta sellaisen ajoneuvon käytöstä millaista on suunnitelmissa ajaa, ei niinkään sellaista opetusta joka on kurssin jälkeen ainakin toistaiseksi hyödytöntä ja pahimmassa tapauksessa jopa häiritsevää. Autokoulujen puoleltahan se on kyllä hyvinkin ymmärrettävää, etteivät näe näin marginaalisen ajoneuvoryhmän huomioon ottamista tarpeellisena. Kyllä se silti harmittaa.

Mutta eipähän siinä, pitää tässä nyt tuo päättötyö väsätä huolella loppuun ja sitten etsiä töitä. Kyllä sen kortin ajaa kun se on ajettava. Ei se 800e mikään maailmanloppu ole. Jos lykästää niin voipi olla että jo ensi kesänä olen itäpyörän onnellinen omistaja. Siihen asti suap rällätä mopolla, ei se sekään vastenmielestä touhua ole.

[Nikuzai]

Täältä kun on tullut lueskeltua, että sivuvaunun kanssa ajaminen on aivan toinen juttu kuin kaksipyöräisen ohjastus.

Ei se kauas mönkijästä jää ajotekniikoistaan. Kaarre ajon opettelemisessa menee hetki mutta ei se ole vaikeaa.
Suljetulla alueella tai tyhjällä parkkiksella kokeilee milloin tuntuu liian hurjalta mutkaan taittaa niin tietää, että sen enempää ei kannata nopeutta ja jyrkkyyttä lisätä.

[timo999]

Ota siitä mönkkäristä oikea etupyörä irti niin sehän on siinä!

[Moperisti]

Saman kurssin jälkeen eräs saattaa hypätä päälle tuhatkuutioisen muovipyörän puikkoihin, kun taas toinen lähteä valtatietä vältellen 70km/h kyytiä matkaamaan. Jos kerran on tuollaiset rahat pulitettava niin mielellään sille ottaisi vastineeksi opetusta sellaisen ajoneuvon käytöstä millaista on suunnitelmissa ajaa, ei niinkään sellaista opetusta joka on kurssin jälkeen ainakin toistaiseksi hyödytöntä ja pahimmassa tapauksessa jopa häiritsevää. Autokoulujen puoleltahan se on kyllä hyvinkin ymmärrettävää, etteivät näe näin marginaalisen ajoneuvoryhmän huomioon ottamista tarpeellisena. Kyllä se silti harmittaa.

Kyllä näinkin, mutta pitää ottaa huomioon että homma toimii toisinkin päin; jos saisit opetuksen sivuvaunulla, niin mitä todennäköisimmin saisit myös korttiin rajoituksen että sillä ei sitten ajetakaan muuten kuin vaunun kanssa. Että toisaalta voisit olla iloinen että jotain saa vielä opetella itsekin ajamaan eli saat samalla kortilla ajaa sekä kevaria, muoviluotia, Goldwingiä että Urrea eikä tarvitse käydä n euron arvoista kurssia jokaista varten erikseen...

[Martti K.]

Saman kurssin jälkeen eräs saattaa hypätä päälle tuhatkuutioisen muovipyörän puikkoihin, kun taas toinen lähteä valtatietä vältellen 70km/h kyytiä matkaamaan. Jos kerran on tuollaiset rahat pulitettava niin mielellään sille ottaisi vastineeksi opetusta sellaisen ajoneuvon käytöstä millaista on suunnitelmissa ajaa, ei niinkään sellaista opetusta joka on kurssin jälkeen ainakin toistaiseksi hyödytöntä ja pahimmassa tapauksessa jopa häiritsevää. Autokoulujen puoleltahan se on kyllä hyvinkin ymmärrettävää, etteivät näe näin marginaalisen ajoneuvoryhmän huomioon ottamista tarpeellisena. Kyllä se silti harmittaa.

Kyllä näinkin, mutta pitää ottaa huomioon että homma toimii toisinkin päin; jos saisit opetuksen sivuvaunulla, niin mitä todennäköisimmin saisit myös korttiin rajoituksen että sillä ei sitten ajetakaan muuten kuin vaunun kanssa. Että toisaalta voisit olla iloinen että jotain saa vielä opetella itsekin ajamaan eli saat samalla kortilla ajaa sekä kevaria, muoviluotia, Goldwingiä että Urrea eikä tarvitse käydä n euron arvoista kurssia jokaista varten erikseen...

Tottapa taidat turista. Ehkäpä tässä on pienemmässä mittakaavassa katseltuna ikävyyttä, mutta kokonaiskuvaa tarkastellessa sen sijaan aihetta iloon.