Itäpyrökokemuksia

[NeuVöru]

Tapahtui taas. Keväällä eka pitempi matka edessä ja matka katkesi Lietoon kun nokka-akselin lukitus petti ja kolke oli melkoinen. Micelin avustuksella matka jatkui muilla kyydeillä. Vempain kotiin ja korjaukseen. Uudella hammaspyörällä ja nokka-akselilla kone kuntoon. Alle tuhat kilometriä ja katkesi kampiakseli. Vanha hiottu akseli paikoilleen ja hyvä tuli. Nyt menossa mökille. Yhtä äkkiä rämäys ja pauke ja öljynpaineen merkkivälo syttyi. Jotain hajosi taas. Autoliiton avustuksella Neppari kotiin ja itse matka jatkui naisystävän kyydissä.
Viime kesänä oli kans kolme haaveria. Ensksi kytkimen levyn keskiöt irtosivat niittauksistaan. Kaikki uudet kytkimen osat paikoilleen. Alle 700 km ja veto loppui. Kytkimen painelaakeri hajosi ja jätti kytkimen auki. Autoliiton kyydissä Joutsenoon Hyvösen Harrin pajalle jossa Harri teki kovan työn. Teki uuden painintangon jne. No matka jatkui 500 kn kun oljynvaihdossa tuli sokkanaula mangneetiropussa. Kone auki ja kiertokangen sokka oli irronnut mutta männäntappi oli painanut teflontulppaa niin, että se oli syönyt sylinteriin orkoset ja kulununut itse mekein kokonaan pois. Syy löytyi Matin pajalla Kiertokangen silmä oli vinossa ja se painui vinoon sylinteriin.

Kaiken kaikkiaan Neppari on hajonnut koneen ja muitten laitteiden osalta moneen otteeseen, kuten roikkalehdesssä kerroin. Nyt ei uskalla miettiä edes haaveissa kaupungin ulkopuolelle menoa vaikka koneen remppaan.
Saanotaan, että vaikeuksien kautta voittoon. Nyt se tuntuu tarulta.
Olisiko WV moottori Niekussa ratkaisu, vai löytysikö joku muu moottori, josta tekisi toimivan kamppeen?

Sain lahjaksi käsityön. Mutta en vanhana autoasentajana uskonut, että kun mielestään laittaa kaiken viimoisen päälle kuntoon niin sitten laitteet toimisivat.....Ei Toimi.

[jopesa]

Laittaa ne Be..Marin tekniikan niin kestää tai sitten sulla on liian raskas kaasukäsi

[robin]

Nyt alkaa jännittämään, mitenkähän mulle käy ens kesänä ;) Noh, tuurilla ne laivatkin seilaa.

[karppi]

Pena...periks ei saa antaa..

[tormas]

Tommosen kun laitat niin murheet loppuu.
50 tonnia ajettu ei murheita.

Tormas Jos menee hääpäivänä naimisiin

[jasu]

Tuon tapaista se oli omakin ekan Dneprin kanssa alkutaival. Eikä uskoa lisännyt edellisen omistajan kommentit, että "ihan hyvä kun vesijohtopiirin rajaa ei ylitä", ja tämä kaveri asui ihan ko. alueen rajalla...

Eka kasaus pysyi kasassa n. 34km, seuraava jo satoja kilometrejä, siitä sitten päästiinkin täysrempan jälkeen jo tuhansien kilometrien täysremppaväleihin, kunnes ajatuksen kanssa ja tarpeeksi osia uusien, sekä muutamia ratkaisuja mm. öljynkierron suhteen muutettua, kasassa pysyi ihan kivasti. Itse asiassa en ole edes kuullut seuraavalla omistajallakaan levinneen, jotain 45 tonnia oli viimeksi kuullessa kertynyt...

Tarkoitan tällä, että kyllä nämäkin saa nipussa pysymään. Tuuria on vain oltava vähän eri tavalla kuin uudemmissa länsiratkaisuissa, mutta sellainenkin aika on mahdollista että aikaa saa kulumaan merkittävästi enemmän ajellessa kuin tallissa ropaten. Sillä huonommalla tuurilla sitten nuo ajat meneekin päinvastoin...

[Matti 61]

" IC on itäpyöristä paras " ... itellä M 49 - 57 , kun sattus selevä päivä laitan kuvaa...

[kalkkuna]

Pakko myöntää että nautin Dneprillä ajosta. Koo on kiva ja on Uralikin. Mutta joku taika tuossa liukulaakerikoneessa on kun tohtii kierrättää (tai luulee tohtivansa). Ja ikävä kyllä vikaa on pukannu vian perään, uuvutukseen saakka.

Kansivena neppari on hämmentävä kampe.

[NeuVöru]

Olihan se eilinenki ajo hienoa. Kävin lähtiessä Matin luona ja sen jälkeen matka jatkui. Ajattelin, että tulisikohan eka talvi jolloin neppariin ei tartte tehdä mitään ja saa keskittyä IC-49 kasaamiseen. Kone hyrräsi kivasti kunnes pudottiin totuuteen ja tienpuoleen.
On ollut hienoja hetkiä kun kone toimii hyvin ja kampe menee hereästi ja suoraan.
Tormaksen esitykselle sanon, että olisi mahtava mutta maksaa liikaa eläkeläisen pudjettiin.

[MATTI]

Joo..kaikki kestää niin kauan kun se heikoin lenkki ratkeaa...se voi olla tietämättään kasattu heikko osa/pultti tai epähuomiossa tehty asennusvirhe. Kyllä ne perustaltaan toimii, ei niillä muuten niin kauan olisi ajettu. Jos enempi ajaa ja tykkää liikenteen mukana mennä, niin sivuvaunulla olisi varmaan se uudempi 750 kone paikallaan, tai sitten auton moottori, mutta jos soolona ajelee niin silloin oma ehjä voimanlähde oikein tehtynä kestää kyllä hyvin ja kulkee riittävästi. Uuden 750 koneen vaihto on kyllä helppo homma, mutta kallis on kone..se pitäisi melkein ostaa sellainen pyörä jossa se kone on ja ottaa tekniikka käyttöön ja myydä wanhat+ uudesta pyörästä jäävät pisteosat pois, niin hieman tulisi edullisemmaksi. Taas esim. volkkarin koneet ei maksa juuri kun satasen kaks, mutta sitten pitää nikkaroida enempi ja muutoskatsastaa..taas ylläpito on halpaa, kun osia saa halvalla ja helposti. Eli vaunukäytöön omat koneet+ viimesenpäälle kunnossa ja säädössä, mukana aina malttia ajossa ja ei hyvä tuurikaan ole pahasta...tai siiten hieman huolettomanpaan menoo uudempi 750 kone, joka tietysti pitää olla kunnossa sekin, tai sitten moottorin vaihto auton koneeseen. Soolona kaikki omat koneet antaa oikein tehtynä ja säädettynä hyvät kyydit ..ja kestää kyllä hyvin.
tälläiset on omat tuntemukset asiasta..eli yllättävän hyvin nuo kumminkin tätä railakkaampaakin menoa kestää, ei siitä voi moottorin tyyppiä syyttää, mutta kuten tiedetään ei korjauksissa ole ollut käytössä pitkiin aikoihin varsinaisia uusia tehtaan varaosia..vaan jotain ihan muuta..niillä mennään ja sen tietää että kaikkea materiaalien ja koneistuksien kämmyjä ei pysty tarkempikaan kasaaja aina havaita. Tämä kuuluu niihin todellisiin EXTREAMS harrastuksiin ja tähän jos ryhtyy niin kolhut pitää kestää kun mies..

[jopesa]

niinpä.

[Harrikki]

NO
Jokainen matka on seikailu.
Alkaa pihasta ja päättyy sitten postilaatikolle tai Itävaltaan.
Tätkeintä on lähteä ovesta ulos, seikkailemaan.
Kannustan kaikkia liikkeelle lähtiöitä.

[Uralrane]

Aika moni on laittanut toisen pyörän, että uskaltaa kauemmaskin. Tai että pääsee ajamaan. Osa vähin äänin, osa julkisemmin. Joillakin v*tutus on mennyt pitkäksi ja on vaihtanut toisenlaisiin kulkineisiin. Tulee se viimeinen niitti, niinkuin allekirjoittaneelle.
Sitten on nämä tervaskannot, jotka vaan ajaa ja kestää ne tienvarsiremontit. Kaikki yhtä suositeltavia vaihtoehtoja, riippuu mitä haet harrastukseltasi.

Mulla rassaaminen on suuri osa harrastusta. No sitä itäpyörän kanssa tuli riittämiin. Joskus nuorena ajelin crossia ja sittemmin jokkista, rallia.. niissäkin sai mustata käsiään. Katupyöräpuolella aiemmin oli ollut jaappaninpyörää, lopulta mieli teki kauemmaskin sen Uralinkin kanssa. Siksi sitten luovuin itäpyörästä kun v-käyrä katkesi.

Nyt oon ajellut amerikanveekakkosella ja harrastanut moottoripornoa. Kromin kiinnipulttaaminen ei oo se mun juttu, joten oon rakennellut tekniikkaa isommaksi. Virittäminen oli tuttua kisakoneistakin, joten saa tässä jonkinmoista tyydytystä kun taistelee sekuntteja vastaan. Lavallinen tuumamittaista rom.. rautaa on nytkin kontissa tulossa ensi talven askareisiin.

[jasu]

" IC on itäpyöristä paras " ... itellä M 49 - 57

Tuon lausahduksen kuulin entisen IC:ni edelliseltä pitkäaikaiselta omistajalta. Jonka taivutteluun omistussuhteen vaihtamiseen meni useampi vuosi, ja sitten kun joskus kävin IC:llä hänen luonaan, niin hän aina lähti pikku lenkille, muistelemaan menneitä...

Oli toki IC:nkin kanssa alkuvaiheessa monenlaista jännää, kun aloitti ehjäämisen mistään mitään tietämättä, yrittäen selvitä halvalla tai ilmaiseksi, mutta ne säästöt osoittautui kyllä kovin kyseenalaisiksi. Kun sitten aikanaan sai voimalaitepaketin kunnostettua asiallisesti, uusilla laakereilla, männällä, tiivisteillä sekä Vape -sähköosastolla, niin kyllähän tuolla tuli sitten ajeltua vuosikausia lähinnä öljyä vaihdellen ja renkaisiin ilmaa lisäillen. Luottopeli siitä tuli, mutta aikansa sekin otti, sattumuksista voisi vaikka kirjan kirjoitella, sen verran monenlaista välillä ihmeellistäkin sattui IC:n kanssa. Silti, hyvä mieli jäi, jonkinlainen kaipuukin...

Ja joo, Dnepr tuli silloin haltuun lähinnä silmää miellyttävän ulkoasun takia. Hieman projektina, rungossa oli kiinni keula ja tankki, kaiken muun ollessa hajasijoiteltuna neljään muuttolaatikkoon, luonnollisesti pari moottoria pieniksi osiksi pilkottuna. Yhden kevään se vaati että sai ajokuntoon takaisin, seuraavan kesän että sai koneen pysymään nipussa, ja sitten kun tekniikkaa oli tarpeeksi läpikäynyt (sekä asentanut levyjarrut kumpaankin päähän jne) tästäkin tuli ihan luottopeli. Päivittäisessä käytössäkin palveli, kelien mukaan sitten valitsin joko Rättärin tai Dneprin. Eikä sittemmin mitään muuta vikaa tullut kuin kaasukahvan päästä irronnut kaasuvaijeri (silläkin kyllä perille ajoin, M-72 runko matalan satulan kanssa, sekä just satulan alla sijainnut tupla-Weber teki ajamisesta suht helppoa) sekä eräässä reissussa puhjennut takakumi. Viat kun oli tuota luokkaa muutamassa vuodessa, niin ihan vikapesäksi ei sitäkään voine väittää..?

Jos nyt mitään ns. neuvoa voi tarjota, niin menisin purkamaan vikaantuneen kohteen, ja ajatuksella jo purkuvaiheessa ihmetellä syitä ja seurauksia. Ja jos selkeä rakennevika löytyy, niin sitten etsimään ehjempiä osia tilalle, tai muuttamaan rakennetta. Vittua ja perkelettä manaten ei saa kuin pahan mielen itselleen, sekä manaamisen kuuleville. Isommin ei asiat etene vain manaamalla. Mitenkään väittämättä että aiemmin olisit huolellisuuden puutteen takia "aiheuttanut" nyt esille tulleet viat, aina ei vain vian esiintyminen ole vältettävissä. Ei edes uusissa Japsivermeissä, kaikkiin sattuu laadunvalvonnan ohi menneitä maanantaikappaleita, ja sitten toisekseen näiden ikääntyneiden kanssa mikä tahansa on tosiaan mahdollista. Itsesyytökset ei vie mitenkään eteenpäin, lähinnä lisää sitä vitutusta. Vaikkakin se kyllä toisinaan on helpottavinaan olotilaa kun oikein kirota pärskäyttää, vaan sen tuoma apu on vähän kuin kusisi pakkasella housuun...

[karppi]

Edesmennyt sivuvaunukilpa-ajaja kertoi aina neuvosto-eestin kilpailuissa käynneistään seuraavaa:
Dneprit kulki hyvin,ja ajelivat siellä kärjen tuntumassa..mutta maaliin asti pääsy oli harvinaista...uralit kestivät hänen mukaansa paremmin maaliin saakka.
No oli miten oli,niin kylhä se vaan niin on,että vakava kestävyysvajehan näillä meidän kuuspuolikkailla vehkeillä on...olipa se sitten Ural tai Dnepr..

[kelju m63]

Moro.
Ural ollu vuodesta - 99 650 cc , hyvin pelittäny pari kertaa tienpäällä korjattu latauksen takia ja kerran Pyhäjärvellä tuli laatikosta öljyt pihalle .
Kilometrejä tullut yleensä siinä n 3-5000 km kaudessa.
Sitten jos " kestävyyttä " haluun pitkillä ajoilla Sillon Oon menny Suzukilla.
Uraliin olen ollut tyytyväinen itte koneet korjannut , nytkin työn alla M-61 Ural .
Täytyy vaan muistaa nopeudet 70-75 km ei enempää , näillä mennä .
Kerkiää maisemat ja hajut mukana katteleen, matkaan otetaan aikaa ja jätetään kiiret , Tää homma ei luoni jos ressaaa koko ajan .
Tää laji ei sovi jossei löydy pinnaa ja aikaa.
Ainakin mää Oon sitä mieltä....
Niepristä ei muuta tietoa ,ku tuntuu olevan jatkuvasti kirjoituksissa että ei toimi .
Onko missä vikaa en ota kantaa mutta mun Ural toimiija sen takia suosin Uralia.

[MATTI]

Ei niissä kummassakaan 650 moottorissa mitään rakenteellista vikaa ole, joka ongelmia aiheuttaa, ja molemmat kestää ihan yhtä hyvin(tai huonosti), tai juuri niin hyvin kuinka hyviä osia sinne koneeseen on saanut hankittua. Ja hyvätkin osat saa asennettua väärin..eli ihan perusasioita.
Alkuperäiseen tarkoitukseen nähden näiltä nykyisin vaan vaaditaan vähän enemmän mihin ne aikanaan on suunniteltu..kilpailu käyttö on kaksijakoinen juttu..on koneita joissa tehon lisääminen on helppoa..ja samalla tulee yleensä liioteltua..ja onhan se niin että hitaampikin käyvä mopo on kevyempi ajaa maaliin, kun työntää nopea...

[timo999]

Uraliin olen ollut tyytyväinen itte koneet korjannut , nytkin työn alla M-61 Ural .
Täytyy vaan muistaa nopeudet 70-75 km ei enempää , näillä mennä .
Kerkiää maisemat ja hajut mukana katteleen, matkaan otetaan aikaa ja jätetään kiiret

Juuri näin! Ei näitä vehkeitä "tapa" matkan pituus vaan liiat kierrokset/ nopeus.
Vaikka olen kovasti valitellut ongelmia pyöräni kanssa niin se on vain kaksi kertaa jättänyt minut tien päälle; ekan kerran kesällä 1983 ja toisen kerran Vappuna 2015. Aika usein ongelmista saa tosin loppujen lopuksi syyttää itseään...

[karppi]

Tuostaha tuon sais kohtuuhintaan.

http://m.tori.fi/vi/30543471.ht

[karppi]

Tai tuosta...
Näilhä vois lähtee ens kesänä vaikka Ranskan miittiin....tai ruattin ralliin...laivalla tietenkin.

http://m.nettimoto.com/ural/imz/2044352 ... 0&vifNav=Y

[cedricfan]

Entisöity
Kas kun ei helpolla museoon
Kotleta sanoisi itänaapuri

Mutta on kyllä hyvän hintaiset seiskapuokit

[NeuVöru]

No nyt kun v -käyrät on laantuneet ja uteliaisuus vallannut taas äijän, niin kone auki. Kas kummaa kampiakselihan se oli sieltä poikki halunnut mennnä. Muita vaurioita ei ollut tullut, joka on hyvä asia. Nyt mettästämän eBay:stä kampuraa. Oli kesällä venäjän rasvassa olevia uusia myynnissä kolme kappaletta. Olisikohan vielä?
Kyn kesällä meni eka kampiakseli poikki päätin, että nyt sitten hillityllä kädellä kampetta käsketään. Ei auttanut mutta jos uusi väsymätön akseli olisi hyvä ratkaisu.

[MATTI]

No johan nyt ...ei kannata Penan sitä lottoa laittaa tällekään viikolle!
Se nyt taitaa vaan olla niin ettei nuo melkein ehjät reilun40 vuotta vanhat kampurat aina kestäkkään....mulla ei enää ole yhtään sellaista kampuraa joka olis vakiomittainen, särötön ja varmasti tehtaalta tullut..eikä siis tehtaan romulavalta myyntiin, vaan ihan asennettuna koneeseen tai varaosaksi. Tuosta Pentin kampurasta otettiin säröt ja vielä Hämeen Diesel sai kahdesta wanhasta valita parhaan...mutta ilmeisesti se oli kumminkin väsynyt jo palvelemaan.. Jos vaan löytyisi kanava mistä saisi uusia A-luokan kampuroita hankittua kohtuu hintaan, niin voisi mättää nämä 40-vuotiset jo Kallen masuuniin...

[kalkkuna]

Ei tehdä enää Dneprin kampuroita lisää tähän maailmaan.

Iteasiassa Dnperin kampurat on halpoja ja helposti saatavana Ukrainasta. Mutta en sotkeennu niihin. Enää. Kokemukset huonoja, mentin vain rahani takuuselvittelyissä kun möin jollekin. Ja asiakasta vitutti.

Jokainen voi siis tilata omansa Ukrainasta ja koittaa tuuriiaan. Tehtaan romulava on jo kipattu sulattamolle toistakymmentä vuotta sitte. Nyt jäljelle jääneet voivat olla jopa asiallisia. Mutta todennäköisesti ovat sitä nixnax tekoa mistä KMZ tehdas tuli kuuluisaksi ysäriluvulla enneku konkkasivat.

Oma valinta on aina 6V lohkosta tuleva. Muutama on jemmattuna loppuelämäksi. Tehtaalla eivät aluksi tieneet miten luja ton pitää olla. Tehtiin varuilta vahvaa. Laatu laski vasta myöhemmin kun huomattiin että näähän kästää. Sama siis tehdä halvemmalla. Sitte ei enää kestänytkään, mutta asian ei annettu häiritä. Semmone se Dnepri on. Mutta ihana.

[MATTI]

Joo..tähän wanhaan on luotettu, ja omassa nepukassa se vm- 69 kampura vaan pyörii ja pyörii...Kallehan teki analyysin siitä Pentin edellisestä kampurasta joka katkesi , ja jos oikein muistan niin lyhyesti sanottuna sen materiaali oli kaiketi lähinnä aseteollisuuden sulatto tavaraa..ja mm. volframin isohko osuus viittasi siihen, mutta jos oikein muistan niin rikin määrä oli selvästi heikentävä aineosa , ehkä muuten kestävään kamaan..Kalle osaisi sanoa oikeat aineosat mistä se katkennut kampura oli valmistettu. Mutta jos tämän asian jotenkin kiteyttää, niin mistä ostaa varmasti hyvän nepparin uuden kampuran? siis minulla ei ole mitään hajua mistä! jos löydän wanhan 6V koneen jossa ehjä std. mittainen kampura ,niin aina poimin talteen...niin pervolta kun se kuulostaakin..vai mitä Sasu..

[Uralrane]

Se on kai niin että Neppari katkoo kampuroita. Uralista porsii kampuran alapään rullat. Tai limput nyrjähtävät. Venttiilinohjareita sukeltaa, mäntävaurioita, männäntapin lukkorenkaan karkaamisia. Hajoaminen tympäsee aina. Kulumisen kestää paremmin.

Ehkä kai niinkin että pitäis muistaa että nämä on vanhaa tekniikkaa, ei ole kauaa kun autojen moottorit avattiin suurinpiirtein kaavalla kuutiotilavuus litroina x 100 000 km. Kansityöt saattoi joutua tekemään aiemminkin. Nyt koneet kestävät kauemmin kuin korit. Poislukien remmien katkeamiset, missä sellaisia on.

Nykyisessä rutkussa on se hyvä puoli että osia saa tarvikkeena ja monenlaisia. Tuossa kirjahyllyn päällä on yhden tarvikeputkan kuvasto, siinä on päälle 1700 sivua. Firma kertoo varastoivansa 48 000 osaa/tarviketta ja loput saa tilaamalla. Ja se on vain yksi toimittaja. Tehdaskin tietty toimittaa. Itäpyörissä osien saatavuus on ehkä menossa huonompaan suuntaan. Mutta ei kai senkään tarvi merkitä sitä että harrastus olisi mahdotonta. Periaatteessa voi ottaa senkin haasteena. Mielenkiinnolla olen seuraillut kuubalaisten autorakentelua. Komeita autoja eikä ole hienoimpia työkaluja.

Jasu tuossa kirjoittikin IC:stä. Sellaisia ehti mullakin käväistä tallissa pari kappaletta, toinen oli museorekisterissä. IC tosiaan oli mutkaton peli. Tehoa olisin kaivannut lisää ja tärinä veti vertoja HD:n mörkö-strokerillekin. Ja se savu.. Kysyin kerran jo edesmenneeltä Kemijärven Jormalta että kuuluuko sen savuta noin paljon. Hän vastasi että ennenvanhaan katsottiin taivaanrantaan että onko metsäpalo vaiko IC..

Pitkänmatkan motoristeista en malta olla mainitsematta tätä mainiota sivua
http://www.horizonsunlimited.com/forwood/index.shtml
Siinä on asenne kohdallaan. Youtubessa on videoitakin kun iäkkäämpi pariskunta puskee HD matkasohvaa pitkin Afrikan lälliraittia. Uskon että tuossakin homma on perustunut maltilliseen matkavauhtiin huomioiden laitteen suorituskyky.

[NeuVöru]

Anteeksi otsikko, joka voi peloitella uusia motoristeja joilla on Dnepr pyörä. Ei kannata on fiksu kampe!
Kyllä on niin, että on minulle ollut mielenkiintoinen matka tämän itäpyöräharrastuksen parissa. Autoasentajataustan omaavana on näiden rassaaminen enemmän kuin puoli kokonaiskuvaa. On haasteita ja niiden voittamista riittänyt.
On minuakin peloitanut esim. sivuvaunulla ajo. Kertomukset joita kuulin oli huonoja esimerkkejä. Alku sivuvaunun kanssa oli vaikeaa. Mutta nyt, vaikka kaverin Tuuti Honda on tallissa, en mene sillä ajeleen, vaikka lupa on ajella, otan Nepparin kauppareissulle ja muuhun ajeluun mieluummin. Kauppakassit ja esim puutarhamullat vain reilusti sivuvaunuun ja sillä siisti. Ei tätä tehdä kyykkypyörällä.
Kun kone hyrrää ilman sivuääniä,vetoa riittää mäkiin ja kampe menee suoraan niin se palkitsee kaiken säätämisen ja rassauksen.
En voisi kuvitella, että alla olisi jokin pyörä jota ei tartte tai ei voi rassata ja funtsata miten sen ja sen asian ratkasee. Eläkeläisellä pitää olla aivoille haastetta niin hyviä kuin huonoja. Nyt taas vuorossa oli hyvää ensin ja sitten huonoa. Nyt innolla metsästään uutta akselia. Olisi jossain vanha 60 luvun kuntopampura jonka voisin ostaa...
Elkää pelätkö sillä Roikkalaisten motto on ollut ja on edelleen Vaikeuksien kautta VOITTOON.
Pentti

[jasu]

Pitää tähän vielä laittaa, muisto siitä kun aamusella oli olevinaan kiire töitä kohti. Ei ne mihinkään sinä kesänä vielä karanneet, mutta pari vuotta myöhemmin ko. firma karkasi Kiinaan...

Olin silloin saanut toiseksiviimeisen konerempan tehtyä Dnepriin, ja jonkinlaisen sisäänajon jälkeen tuli seoksiakin vielä vähän laihennettua. Kulki kivasti, ei mennyt paljoakaan menovettä, kaunis kesäinen aamu ja lähes tyhjä moottoritie. Siinä sitten istahti pieni piru kaasukahvalle ja tuli ohiteltua niitä harvoja autoilijoita mitä siihen aikaan liikkeellä oli, nopeutta mittarin mukaan noin 140km/h jolloin todellista oli miliisiperän kanssa noin 100MPH luokkaa. Sille reissulle sitten viimeistä autoa ohittaessa veto tuntui hyytyvän, vilkaisu taakse paljasti karun totuuden. Ei näkynyt enää sitä just ohitettua autoa, vaan semmoinen "formuloista tuttu" harmaa savu peitti näkyvyyden...

Mitäpä siinä sit muuta enää voi, kuin siirtyä pientareen puolelle, ja kuunnella vauhdin lakattua että vielä se käy yhdellä pytyllä. Kone seis, ja pimenneestä pytystä tulppaa irti, ja siinä vaiheessa kun kampikammion höyryt tulee tulpanreiästä on diagnoosi vallan varma, mäntäpistiäinen kävi kylässä...

Hetkeä myöhemmin sitten yksi duunikaveri pysähtyi, ja nappasi kyytiin, ja aika monesti sai vastata aamupäivän aikana että "joo, on se miun", uteliaille duunikavereille. Jossain vaiheessa alkoi vähän jo harmittamaankin, kun melkein jokainen liki kahdesta sadasta paikallaolleesta vuorollaan kysymystä esitti. Kunnes päivän pelasti yksi motoristi, joka vastasi ennenkuin itse ehdin, että "parempi Dneepri tien poskessa kuin Ooppeli parkkipaikalla". Olisittepa nähneet tämän kysymyksen esittäneen Ooppelikuskin ilmeen tuossa tilanteessa...

Paljon vähemmän muuten harmitti loppupäivän tuo tilanne, ja vielä kun päivän aikana sai sovittua kaverin kanssa että noukkii miut töistä pois pakettiautolla, jotta saadaan Dnepr takas verstaalle. Iso kasa osiakin tuli myös tilattua sen päivän aikana, ja niin sitä oltiinkin jo seuraavalla viikolla taas Dneprillä duunissa...

[kalkkuna]

Kaikki "kolme" sukua ovat hienoja kampeita. Erillaisia.

K750 ja m72 sivuvenakoneet ovat vähätehoisina ajatuksella ajettavia. Ne eivät kärsi kansivettiilien tapaan ohjuri, venttiili sun muista tönäri ongelmista. Jopa 6V laturi toimii kun hyvällä säätimellä ajaa. SV pyörällä ajessa on varma olo ja se on paljon se. Vaikka ne hajoaa kaikki on jotenkin simppeliä ja suoraviivaista. Koolla kun ajaa tuntee rauhaa moottorin sätkyttäessa ja matkan taittuessa.

Ural edustaa minulle keskitietä. Tosin Uralin 650 moottoreista ei ole omakohtaista kokemusta. Talvipärrässä oli 750 uuden mallin mosa joka siirtyi Wolffiin. Ural 2wd EFI on odottamassa josko sillä joskus alan ajaa, toistaiseksi OY esittely pärränä. Ehkä sitte isona.

Omakohtaisesti Dnepr 650 ollu se hankalin maanisdepresiivinen kampe. MT sarjan moottori on "edistyksellisen kiehtova" ja hyvin toimiessaan mitä hienoin laitos. Kääntöpuolena MT moottori painevoideltuna sisältää sarjan ylimääräisiä ansakuoppia Uralin 650 koneen lisäksi. Myönnän ettei nykyinen ajossa oleva MT "patakakkone" tunnu yhtään varmalle, mutta lyhenentyillä "Matti HiPo" sylintereillä voiman tunne kiehtoo. Ärhäkkyys on aivan päällekäyvää. Samalla kun tietää ettei kierrokset ole niin paha juttu painevoitelulle, tulee toistavasti rääkättyä konetta ja voimansiirtoa. Tällä hetkellä olen lähinnä ihmeissäni miten kone kestänyt ulvottaa.

Soolopyöriin ei ole paluuta omalla kohdalla. Vaunussa kulkee kaikki mahdollinen.

[viilari]

Hyvin luonnehti Sasu K-ja M-72 wehkeiden olemuksen!