Vaihdoin menopeliä jotta pääsen sitä yleensä ottaen kallista ja liian vähän paistettua makkaraa mussuttamaan maamottorin puksutusta kuunnellen. ( Nyt illalla asia, selvisi, kaasuttimesta pääsuuttimen putki/seosputki vain löystynyt irti. Olisihan tuon korjannut jos ei olisi ollut kiire... )Paikalla ollessani ja kansan keskusteluja sivukorvalla kuunnellen aloin olla iloinen etten omalla museonepparilla paikalle saapunut. Esillä ollutta, kummelistakin tuttua sivuvaunuzündappia ihmetellessä kävi ilmi, että jollain vierailijan kummin kaiman anopilla on samanlainen mitä ei ole saatu museorekisteröityä koska nippeli X puuttuu tai on väärän värinen. Pienestä kuuluu olleen kiinni jonkun toisenkin mustien kilpien saaminen, ja tätä keskustelua kuunnellessa alkoi oman nepparin kunto kerrassaan hävettämään...
On se kaukaa katsottuna hieno, mutta kukaan näkökyvyn omistava huomaa hetken tarkastelun jälkeen esimerkiksi ruostepilkkuja satunnaisesti rungossa ja pakoputkissa sekä vararenkaassa, liian uudet K-65 kiinankopiokaasuttimet, bilteman akun, penkin päällisessä on halkeamia, vasen iskunvaimennin vuotaa öljyä sekä herranjumala apikoliittimen jos toisenkin. Plus nopeasti tehdyn karvaperseliitoksen vaunun valoissa, tosin se voisi hyvinkin olla tehdastekoinen
Sekä Mitaksen nappularenkaat, haluaisin ajaa hieman huonompaakin tietä sekä yrittää talvellakin näyttää ihmisille että tällähän pääsee 
Eikä tämä ole siis mikään sotaversio mihin nappularenkaat sopisivat...Vanteet olen mukamas kiillottanut ja muutaman kerran olen vahasaippualla pessyt yleisilmeen kunnossapitämiseksi, muuten olen käyttänyt voima-ja rahavarat tekniikan toimivaksi saamiseen.
Dnepr on vuosimallia 1978, museorekisteröity keväällä 2004. Ajettu museorekisteröinnin jälkeen 3200km, josta minun vuoden kestäneen omistusaikani aikana 1200km
( Alkuperäisestä ostohinnasta jo yli kolmannes on mennyt uusiin renkaisiin ja Sasulle varaosiin 
)Olen aikoinaan vierestä kuullut kun isäni käyttöentisöimää vanhaa valmettia kovasti arvosteltiin vaihdetusta vaihtovirtalaturista. Kyseisen masiinan kunnostus vei autotallista nuoruuteni "moponrassaustilasta" aimo väärttin, ja ainoa asia mitä ihmisillä oli sanottavaa kun se oli valmiiksi saatuna ja ajettuna 20kmh nopeudella neljänkymmenen kilometrin päähän kokoontumisajoihin, oli väärä laturi ja nippusiteellä kiinnitetty johtosarja
Kysymykseni onkin, pitäisikö minun luopua sovinnolla noista mustista kilvistä ja hakea ihan normaalit tilalle? On liian tuore ollakseen mustakilpinen. Hääauton virkaa tehnyt pihasta löytyvä sunbeam on myöskin mustakilpinen, mutta se onkin niin vanha että siinä sellaiset ovat olleet jo uutena. Ei haittaa muutokset ja mattamusta maalipinta
Nyt jos ajaisin moiseen tapahtumaan nepparilla ihan vain näkyvälle vieraspaikalle, alkaisi luultavasti sama ilmiasusta valittaminen eikä niinkään ihailu siitä että sain sen ajettua tapahtumaan asti ehjänä 
Ymmärrän museokilpiin saamisen vaivannäön, joten siksi tälläinen henkinen ristiriita. Alunperin oman pyörän ostopäätös syntyi sillä että nepparin väri oli talouden hallituksen silmää miellyttävä sekä laitteen sijainti sopiva. Museorekisteröinti oli korkeintaan plussaa, mutta parissa vuosikymmenessä ehtii vääjäämättömästi tapahtumaan kulumista ja ajan hampaiden narsketta.
Ja ei, en ala kunnostamaan paraatikuntoon. Kaasuttimiksi kivikautista 300-sarjaa sekä sileää rengasta pehmeälle hiekkatielle? Ei kiitos
Kesän mittaan olen jo katsellutkin toisia myynnissä olevia itäpyöriä, mitä voisi aivan rauhassa rakennella ja ajaa sinne korpeen naarmuuntumaan. Tätä nykyistä aina hieman säälii, niin pahimpiin paikkoihin ei tule mentyä kokeilemaan jäisikö se sinne jumiin
Sekä sivuventtiilimoottori on alkeellisuudessaan aina kiehtonut tälläistä hieman tärähtänyttä harrastajaa.Hieman kuvia:
- Zündapp.jpg (923.18 KiB) Katsottu 1225 kertaa
- Kuningastiikeri.jpg (529.41 KiB) Katsottu 1225 kertaa
