ohje kaikille itäpyöräilijöille

[markus1]

Ohje kaikille itä + muille mpyöräilijöille. ÄLÄ KORJAA MITÄÄN MIKÄ TOIMII JA ÄLÄ ALA KORJAAMAAN MITÄÄN ENNEN KUIN SE LAKKAA TOIMIMASTA! Olen seurannut tämän palstan jutustelua, niin olen todennut että mitä enemmän koneita purkaa ja "virittelee" niin sitä huonommin ne toimii. Ei itäpyörään tarvitse vaihdella mitään esim. länsilaakereita koska ns. itälaakeri ovat jo vuosia täyttäneet ns. länsi ja eu-vaatimukset laadultaan. Enkä ymmärrä miksi esim. kaasuttimia pitäisi vaihtaa johonkin "webereihin", kilpaahan näillä ajetaan ainakin harvemmin. Jos ajetaan niin ei ainakaan kovin pitkälle. Kyllä Urali toimii hienosti aivan tehtaan jäljiltäkin kun muistaa että ei se ole tarkoitettu hirvittävän nopeaan etenemiseen, hyvä matkanopeus vaunun kera on n. 80km/h. Ei siihen mitään miliisiperiä eikä elektronisia sytytyksiä tarvita. Itse olen ajanut 8v yhteensä n. 32000km ilman ongelmia, olen kyllä huoltanut pyöräni ohjekirjan mukaan.
hyviä kilometreja uralisteille.
t. markus

[Timpa]

Näin itsekin vihreänä itäpyöräilijänä ajattelen. Ei niistä äänistä, kilinöstä ja kolinoista tartte välittää. Kun ääni loppuu, löytyy vikakin. Kilinän katoaminen kertoo osan ironneen Ajettavaksi nuo on luotu. Kunhan perushuollot ja -säädöt on kohdillaan, niin niiden pitäisi pelata likimain maailman tappiin. Eihän noin yksinkertaiseen laitteeseen voi tulla monimutkaista vikaa, eihän?

[ämmä]

Emmie tiiä mut aina vei perille ja toi takasin :D

[sropov]

Pajotusta tarpeen vaatiesa. Sepitystä ja sepittelyä sopivasti.

[Uralrane]

ÄLÄ KORJAA MITÄÄN MIKÄ TOIMII JA ÄLÄ ALA KORJAAMAAN MITÄÄN ENNEN KUIN SE LAKKAA TOIMIMASTA!

Kannattaahan se toki antaa raudan hieroa toisiaan vasten niin kauan kuin se pyörii. Sitten sepittää se tienpäällä tai jossain muualla "hiekkalaatikolla". Vaihtaa sitten se eniten kulunut osa ja sepittää viikon päästä uudelleen. Ei lopu käsityöt.

Minun toimintafilosofia on käydä koko keksintö kerralla läpi, kotitallissa talvella siihen on aikaa ja käypä tuo siistimminkin. Sitten kun uhraa ajatukselle yhden minuutin, voi sekin kannattaa.

Alkuperäisiä osia on tullut käytettyä aina kun se on järkevää. Korvikkeita on tullut pultattua kiinni. Joskus jopa testimielessä vaihdettua toisiin korvikkeisiin. Kyllä nyt joku rättärin puola vain sattuu antamaan raivokkaamman kipinän kuin alkuperäinen. Weber on ollut paikallaan, tällä hetkellä mehumaijan virkaa toimittavat uudet K-68:sit. Vielä jossain vaiheessa käy paikoillaan toisentyyppinen Weber joka odottelee vuoroaan tuolla tallissa.

Pyöriä minulla on kaksi. Toista rakentelen mieleni mukaan, ilman kulmahiomakonetta. Kaikki on palautettavissa ennalleenkin. Toinen on museopyörä jossa alkuperäisyyttä vaalitaan. Omalla tavallaan mukavia molemmat.

Virityshän on onnistunut, jos tehohäviö jää alle 25 prosentin.. Matkavauhti minulla on noin 80 huolimatta nopeista välityksistä. Ja toistaiseksi kotiin on päästy aina ajamalla, pari kertaa hieman nilkuttaen.

[VesaV]

Itse ainakin korjaan pyöräni mielummin tallissa kotona kuin muiden ilkuttavana tien päällä... ennakoiva korjaaminen on kaiken mukavinta ajonautinnon kannalta... ei tarvitse lykätä saati rassata penkalla...

[velho-oikku]

Meitä piisaa moneen junaan, ja silti riittää niitä, jokka tykkää vaan istuskella asemaravintelissakin..

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.. Kukin tyylillään.

Toki tarkennetaan ja zoomataan hieman, lähtökohtiin.

Ihan siihen alkuun, mistä kukin harrastuksensa polkaisee käyntiin. Joillaki on napit, mutta ne on niitä hissipoikia.. :?

Ite aloitin rungosta.
Ja siitä sitten suunnittelemaan ja rakentamaan omaa unelmaani kahella pyörällä. pääasiassa ihan fiilispohjalta, mutta funktionalismin ehdoilla.

"jos ei se pelaa, korjataan asia"

Kuitenkin, ennenkaikkea